Nimipäivä-schnizel ja muita ylläreitä

Moi!

Hups taas on kulunut melkein viikko viime postauksesta! Ei vaan meinaa löytyä aikaa tai energiaa istua koneella sen vertaa että saisi jotain kirjoiteltua. Anyway, seuraavassa mun elämä torstaista tähän hetkeen melkoisesti tiivistettynä, lähinnä siksi että en millään muista mitä kaikkea tässä on tapahtunut.

Torstaina mulla oli koko päivä vapaata ja mulla oli ihan suuret suunnitelmat sen päivän varalle, koska olin ajatellut viimeinkin patikoida Verditzin huipulle ja käydä syömässä Schwarzehüttessä kun kaikki hehkuttaa sitä niin paljon. No, todellisuudessa toi torstai meni silleen, että rupesin stressaamaan yhtä Suomessa olevaa juttua liikaa ja siinä meni hermot ja koko aamupäivä. Niinpä mun vapaapäivän saavutukset oli juoksulenkki iltapäivällä ja se, että luin toisen kirjan loppuun nautiskellen ilta-auringosta terassilla.

Perjantaina me odotettiin tosi kiireistä iltaa, mutta sitä se ei sitten loppujen lopuksi ollut. Eniten meitä työllisti 6 hengen eestiläisryhmä, jotka söi ja varsinkin joi TOSI paljon ja TOSI myöhään. Perjantai-iltana mulla meinasi mennä hermot Pippaankin, koska taas vaihteeksi tuntui siltä että mun reviirille tunkeuduttiin vähän liikaa eikä mun annettu hoitaa juttuja ite, mutta sain pidettyä kiukut sisällä ja ilta meni ihan mukavasti. Perjantain huippuhetket oli varmaan se, kun kävin taas juoksemassa tuolla vähän ylempänä, ja se kun leivoin kauan odotetun juustokakun, joka oli kuulemma parasta juustokakkua mitä nää on ikinä syönyt. Hyvä minä!

Tadaaaaa!

Lenkkeilyreitin varrelta

Lauantaiaamu oli samanlainen kun kaikki lauantaiaamut täällä: kamala. Meillä on perjantaisin aina kaikki huoneet käytössä ja lauantaina ne kaikki tai ainakin melkein kaikki täytyy siivota. Loppujen lopuksi me saatiin tuo homma aika nopeasti pakettiin, koska tällä kertaa meitä oli yksi enemmän ja lopussa Alishakin tuli vielä lisävahvistukseksi meidän siivoustiimiin. Lauantai-illan mä vietin aika ankarasti tiskikoneen ja pyykkihuoneen välillä. Meillä on nykyään semmonen systeemi täällä, että kiireisinä iltoina me kaikki kolme (Pippa, Silvia & minä) ollaan vuorossa, mutta yksi on aina vaan keittiön puolella pesemässä tiskejä ja auttamassa Paulin tarpeen vaatiessa, ja lauantaina mulle osui siis tiskinakki. Kesken illan Alisha kuitenkin tuli sanomaan mulle, että lopeta tiskaaminen ja kirjoita meille suomenkielinen arvostelu jonnekin sivustolle, että me saataisin tänne muitakin asiakkaita kuin hollantilaisia ja tanskalaisia. Niinpä mä sit kynäilin semmoisen lyhyen jutun yhelle sivustolle, jota nyt en tässä mainitse, koska en halua että kukaan yhdistää sitä arvostelua muhun :D

Lenkkikaveri

Naapurit

Sunnuntai osoittautui ylättäen tähän asti kiireisimmäksi päiväksi ainakin mulle. Mä tein mun oman henkilökohtaisen ennätyksen siivouksen saralla, siivosin 3 hotellihuonetta ja imuroin aamiaishuoneen lounaaseen mennessä. En oo tainnut vielä mainita, mutta mä oon ehdottomasti tän porukan heikoin lenkki tossa huoneitten siivouksessa :D En tajua miten esimerkiksi Silvia saa tunnissa siivottua 2 huonetta ja ne menee tarkastuksesta läpi! Mä saan kyllä lakanat vaihdettua aikas sukkelaan, mutta kylppäreitten puunaaminen on yhtä helvettiä. Pitkätukkaiset naiset pitäis kieltää lailla astumasta hotelleihin! Niitten hiusten ettimisessä menee ihan tuhottomasti aikaa.
Iltapäivällä me mentiin taas Silvian ja Pippan kanssa järvelle uimaan ja ottamaan aurinkoa. Matkalla sinne ihmettelin, että miks mulle alkoi satelemaan tekstiviestejä yhtäkkiä. No, se johtui ensinnäkin siitä, että mun kännykkään tuli taas kenttää kun laskeuduttiin täältä vuorelta, missä puhelihyhteydet on vähän heikot,  ja toiseksi siitä että mulla oli NIMPPARIT! Oli muuten tasan eka kerta kun tuo pääsi unohtumaan, yleensä mun nimppareitten aikaan sattuu olemaan jotain actionia Multialla ja oon varmaan joka vuosi saanut nimpparimansikkakakun. Meidän siivouslistasta näkyy kyllä aina päivämäärä ja mä katoin sen sillon sunnuntaina, mutta jotenkin ei vaan yhtään kellot alkanut soimaan tosta päivämäärästä 21.7. No, oikeastaan parempi niin, koska oli tosi iloinen yllätys saada onnitteluviestejä! Selitin muille, että "hei mulla on tänään nimpparit", mutta ilmeisesti toi nimipäiväjuttu ei ole samanlainen muualla, koska näistä kukaan ei tiennyt mikä on "name day". Ne kuitenkin onnitteli mua tästä huimasta saavutuksesta, ja illalla Paul syötti mulle ylijääneen schnizelin, koska "it has your NAME on it." :D
Sunnuntai-ilta ravintolassa oli ihan kamala! Tai lähinnä siinä oli semmoinen perustavan laatuinen ongelma, että kaikki illallisasiakkaat tulivat yhtä aikaa syömään, ja meillä on tosiaan vain yksi kokki. Siinä ei sitten auttanut muu, kuin kertoa asiakkaille heti alkuun, että ruokaa saa odotella ainakin sen puoli tuntia. Kaikki meni enimmäkseen hyvin, mutta yhden perheen kohdalla tapahtui pieni kämmäys, osittain meidän puolelta ja osittain perheen. He olivat ilmoittaneet meille, että he haluavat syödä klo 19. Joku kuitenkin unohti pistää tämän tiedon eteenpäin, joten Paul eli meidän kokki ei tiennyt asiasta yhtikäs mitään. Me ei myöskään tajuttu pistää tätä perhettä etusijalle jonossa, koska normaalisti annokset valmistetaan siinä järjestyksessä missä asiakkaat saapuu ravintolaan, paitsi jos he ovat tehneet etukäteisvarauksen. Perhe kuitenkin itsekin sössi tuon jutun, koska ne tuli paikalle vasta seitsemän jälkeen, mietti ihan tosi kauan mitä söisivät ja mä sain niitten tilauksen vasta vähän ennen puoli kahdeksaa. No, ne sitten joutuivat oottamaan pääruokiaan melkein tunnin ja urputti Paulille ja Alishalle jälkeen päin melkein yhtä kauan. Paul suuttui tosta jutusta ihan älyttömästi, mutta ei meille vaan lähinnä noille vieraille (ei se sitä niille näyttänyt) ja Alishalle, koska koko toi varaamissysteemi on älytön näin pienessä hotellissa. Se vaan antaa vääriä odotuksia asiakkaille. Toi juttu oli ja meni, mutta enää meillä ei voi varata ruokailua etukäteen. Saa nähdä mitä noi asiakkaat kirjoittelee meistä nettiin, jos kirjoittelee.
Sunnuntai-ilta kuitenkin loppui ihan mukavissa merkeissä, sillä me päätettiin Pipan ja Silvian kanssa lähtee öiselle kävelylenkille. Me napattiin mukaan yksi etelä-afrikkalainen tyttö, joka oli meillä asiakkaana. Tai no Pippa nappasi, se tyttö näytti kuulemma yksinäiseltä :D Mutta meillä oli tosi hauskaa, en oo pitkään aikaan nauranut noin paljon!

Maanantaina mä ja Pippa herättiin aikaisin ähertämään aamupalaa. Siitä päivä jatkui taas huoneitten siivouksella, ihanalla lounaalla (Paul teki maailman herkuimpia kasvisburgereita!) ja mun henkilökohtaisella sporttituokiolla. Ensin kävin juoksemassa tunnin (jaksan juosta jo aika hyvin!) ja sen jälkeen jumppailin vielä vähän kun tuntui että virtaa riittää. Taustalla vaikutti varmaan sekin, että mä saan JOKAISELLA ruokailulla kuulla mun annoskoista (onks toi sana?) ja siitä, kuinka mä oon ihan hirveän lihava sitten kun palaan Suomeen. Tiiän että en tuu olemaan, koska oon viimeset 20 vuotta syönyt samalla tavalla :D Mutta silti. Just in case.
Illalla mulla oli taas ihanista ihanin tiskivuoro. Vaikka ei se kyllä kovin paha homma loppujen lopuksi ole, koska sitä voi tehdä omaan tahtiin ja samalla voi olla kännykällä vaikka Facebookissa ja jutella Paulin kanssa mukavia. Eilisilta oli taputeltu loppuun aika nopeasti, ja siinä yhdeksän jälkeen vieraitten kaikottua huoneisiinsa me siirryttiin koko porukalla alakerran "kerhohuoneeseen" pelaamaan biljardia ja pöytäfutista. Yllättäen mä voitin 3 biljardipeliä 4:stä! Mulla oli ihan ihme vire päällä :D Pöytäfutis oli uusi tuttavuus mulle, mutta taisin jäädä vähän koukkuun siihenkin :D Loppujen lopuksi me pelattii ja juotiin melkein 12 asti ja aamulla meinasi vähän väsyttää.

Illan pyykkäystunnelmat.

Check käsivarsi! Se on RUS-KE-TUS.

Tänään ei ole tapahtunut mitään kovin mullistavaa. Me saatiin siivoushommat tehtyä parissa tunnissa ja sitten tehtiin äkkilähtö Afritziin, missä me syötiin lounasta leirintäalueen ravintolassa. Lounaan jälkeen minä, Pippa ja Silvia jäätiin jälleen kerran rannalle viettämään iltapäivää ja me oltiin tällä kertaa melkein viisi tuntia siellä. Keli oli aluksi mitä parhain, yli +30 astetta! Parin tunnin jälkeen alkoi kuitenkin satamaan, joten me mentiin takaisin ravintolaan istumaan ja syömään jälkkäriannoksia. Mä tilasin itselleni bananasplitin, koska viime kerrasta on kulunut varmasti ainakin 10 vuotta. Me vähän yllätyttiin siitä, kuinka jättimäisiksi noi annokset osoittautuivat! Alempana kuva mun bananasplitistä joka vei ainakin koossa voiton muista :D Ei se syömättä jäänyt, mutta sen jälkeen olin kyllä AIKA täynnä! Palattuamme hotellille mulle oli lisää ylläreitä tiedossa, koska työjärjestystä vilkaistessani mulle valkeni, että tänään mulla on vapaa-ilta! Jee. Sen kunniaksi oon istunut nyt koneella koko viikon edestä! Päivän viimeinen ylläri oli se, kun sain tietää, että mun vanhemmat on tulossa elokuun alussa morjestamaan mua tänne! Varasin niille äsken parhaan vapaana olevan huoneen ja koitan tinkiä mahdollimman hyvää perhehintaa ;) Huomisen jälkeen viikko jatkuu niin, että torstaina mulla on koko päivä vapaata ja lauantaina Silvia muuttaa mun huoneeseen vuorokaudeksi, koska sen huone tarvitaan asiakkaille. Muuta jännää kerrottavaa en sitten enää keksikään, mutta ihastelkaa näitä sinne tänne ripoteltuja kuvia sen sijasta! Palaan takaisin puikkoihin toivottavasti jossain vaiheessa. Moro!

Ps. Noi kuvat on siis päivämäärän mukaan. Tänään otin vaan yhden kuvan:

5.

Helou!

Huh nää päivät menee nopeasti! Kohta on taas viikonloppu ja hirrrrrvee kiire. Tää alkuviikko on kuitenkin mennyt aika leppoisasti. Maanantaina tosiaan heräsin kuin heräsinkin aikasin lenkkeilemään ja VOI VITSI mä oon huonossa kunnossa! Olin 4 km lenkin jälkeen jo ihan hajalla enkä siis todellakaa juossut koko tota matkaa :D Joo, täällä ollaan korkeammalla ja jooo, noi mäet on aika jyrkkiä, mutta toi oli silti pohjanoteeraus. Toivottavasti mä syksyyn mennessä pystyn juoksemaan ton matkan oksentamatta.

Maanantai meni aika totuttuun tapaan, eli aamupäivällä huoneitten laittoa ja illalla tarjoilijanhommia. Ainut ero normaaliin oli se, että mulla ei ollut vapaa-aikaa oikeastaan ollenkaan, koska iltapäivällä mä sain tehtäväksi siivota mun naapurihuoneen Pippaa varten, joka siis saapui maanataiyönä tänne paikan päälle. Siivosin siinä samalla omankin huoneen, joka ei muuten näyttänyt siltä että siellä olisi asuttu vain 2 viikkoa! Illalla olin Paulin apuna keittiössä, ja se opetti mulle perusjuttuja ruoka-annosten esillepanosta ja jälkkäreitten tekemisestä niin, että  kiireisinä iltoina tarvittaessa joku muukin kuin Paul osaa koota valmiin annoksen. Se myös helpottaa Paulin töitä huomattavasti, jos me tarjoilijat voidaan tehdä itse ns. helpommat jälkkärit, esim. jätskiannokset. Meillä on Paulin kanssa semmonen leikkimielinen kyttäyskisa päällä noihin jätskiannoksiin liittyen, koska silloin maanantaina tehtyäni mun ekat jätskiannokset mä unohdin sen jäätelöpaketin pöydälle, vaikka se pitäisi heti pistää takaisin pakastimeen, ja tietty Paul sitten huomautti mulle siitä. Eilen Paul sitten teki itse saman mokan ja mä pääsin vuorostani antamaan sille palautetta.

Tiistaina heräsin taas aikaisemmin auttamaan aamupalan laitossa ja olin aika jännityksestä piukeena silloin aamulla, koska tiesin, että Pippa oli tullut yöllä ja saattaisin törmätä siihen hetkenä minä hyvänsä. Loppujen lopuksi me törmättiin aamupäivällä siivouskaapilla. "Oh, you must be the Finnish girl." "Yeah, I'm the FINISHED girl." "Haha. I'm Pippa." "I'm Johanna. Can't shake you're hand 'cause I was just scrubbing the toilet." "Yeah me too." :D Me tullaan sen kaa ihan hyvin juttuun ja Pipan tulo on vaikuttanut myös meijän työskentelyyn aika paljon, koska nyt meillä on kiireisinä päivinä tarpeeksi työntekijöitä, mutta hiljaisempina taas ylimiehitys. Niinpä Alisha laati meille aikataulun, josta näkyy, kuka tekee mitä ja milloin, sillä idealla, että jokaisella on yksi tai kaksi vapaapäivää viikossa. Pippa oli täällä jo viime kesänä töissä, joten hänestä tehtiin tavallaan "ravintolapäällikkö" meille, koska Paulilla on tarpeeksi hommaa keittiön puolella ja Alishalla huoneitten, varausten ja Bramin kanssa. Tänään Silvialla oli vapaapäivä, ja me hoidettiin Pipan kanssa siivous ja illan tarjoilut. Meijän yhteistyö tuntuu pelittävän hyvin, mutta tänään oli muuten vaan vähän hässäkkää ja pari juttua meni aamulla vähän pieleen. Ensinnäkin yhden huoneen "service" (tai miten se nyt sanotaankaan) jäi kokonaan tekemättä, koska Alisha luuli, että mä tekisin sen, mä luulin että Pippa tekisi sen ja Pippa ei tiennyt koko huoneesta mitään! Tän lisäksi yhdestä huoneesta, jonka mä aamulla siivosin, löytyi jotain hemmetin sokeripusseja tai vastaavia (???) lattialta ja asiakkaat vaativat toista huonetta. Jes. Mutta Alisha ja Paul eivät ottaneet tota kovin raskaasti, niitten mielestä noi mokat johtuivat vaan siitä, että tänään oli vähän erikoinen päivä eikä kukaan pitänyt järjestystä yllä.

Syy siihen, miksi tää päivä oli vähän epämääräinen oli se, että me lähdettiin koko porukalla pitämään hauskaa kun siihen kerrankin tarjoutui mahdollisuus (tänään tuli vain yhdet uudet asiakkaat). Paul ja Alisha olivat suunnitelleet, että mennään Nocky Flitzeriin, joka on sellanen vuoristorata vuorella. Alla olevat kuvat ehkä selittää paremmin, mutta ideana on siis, että eka mennään hissillä vuoren huipulle ja sitten tullaan tommosella tuolilla rataa pitkin täysiä alas. Voin kertoa, että oli kivaa!!! Osasyy hässäköintiin oli myös se, että maanantaiyönä Pipan lisäksi me saatiin mukavia yllätysvieraita, kun jotain Paulin sukulaisia tuli käymään. En vieläkään tiedä kuka niistä oli sukua Paulille ja miten, mutta ne vieraat oli siis sellanen perhe, johon kuului  ukko, akka ja 2 teini-ikäistä poikaa. Me ahtauduttiin koko porukka Paulia lukuun ottamatta näitten Land Cruiseriin ja huhhuh siellä oli tunnelmaa, varsinkin takapaksissa missä minä ja ne pojat oltiin, me kun oltiin nuorimmat ja vetreimmät. Paul tuli perässä sen Harley Davidsonilla. Toi reissu oli aika lyhyt, eka ajettiin melkein tunti sinne, sitten laskettiin se rata kerran, juotiin limsat ja lähdettiin takas, mutta oli super mukavaa ja sää oli mahtava, +28 ja aurinkoista. Koko viikko on ollut ja tulee todennäköisesti olemaan samanlaista, LÄLLISLÄÄ!

Nocky Flitzer

Tulomatkallakin jouduin takakonttiin.

Mua on alkanut vähän huolettaa tää mun blogin sisältö, koska musta tuntuu, että mä kirjotan tänne vaan mun vapaa-ajasta ja kaikki luulee, että mä vaan rilluttellen täällä päivät pitkät sillä tekosyyllä, että oon "tekemässä harjottelua." :D No, voin luvata, että teen täällä ihan oikeesti niin paljon hommia kun mulle vaan annetaan ja useimpina päivinä oon illlalla ihan uuvuksissa ja nukahdan saman tien kun pää koskettaa tyynyä. Noi mun hommat on toistaseksi ollut enimmäkseen tota samaa eli huoneitten laittamista ja tarjoilua, mutta mä koitan joka päivä oppia mahdollisimman paljon kaikkea uutta ja Paul ja Alisha tietää sen, ja ne koittaakin keksiä mulle aina jotain vähän erilaisia juttuja (esim. toi keittiöhomma maanantaina). Mä myös kyselen niiltä paljon kaikkea hotellin pyörittämiseen liittyen, koska ne tietää tasan tarkkaan millaista se on oikeasti. Tänään me käytiin Paulin kanssa tosi mielenkiintonen keskustelu johtamisesta ja erilaisista työntekijöistä. Tää koko keskustelu lähti itseasiassa liikkeelle siitä, kun Paul tuli jossain vaiheessa iltaa sanomaan mulle että "Could you maybe start doing the dishes, please." Mä sit tietty riensin saman tien tiskikoneen ääreen, ja siinä kun oltiin Paulin kaa kahdestaan keittiössä mä päätin avautua asiasta, joka on oikein tosissaan häirinnyt mua alusta asti: Aina, kun Alisha tai Paul haluavat mun tekevän jotain, ne sanoo sen tolleen vähän kiertelemällä ja tosi ei-käskevään sävyyn, ja lisää vielä loppuun ton "please", jonka mä käännän suomeks "eksä viittisiksä". Mä sit kerroin, että mun mielestä niitten pitäisi vaan reilusti käskeä mua tekemään sitä tai tätä, koska toi tapa kuulostaa mun korvaan lähinnä siltä, että mun OIS PITÄNYT tehdä jo jotain, mutta oon tyhmä/laiska/hajamielinen enkä ole tehnyt, ja siks ne huomauttaa mulle siitä. Paul sitten selitti, että ne esittää ne käskyt tolleen tarkotuksella. Paulin mielestä toi niitten tapa opettaa ajattelemaan omilla aivoilla, kun taas suora käskeminen vaan tavallaa ehdollistaa työntekijän siihen käskemiseen, eli se vaan aina odottaisi sitä käskyä ennen kuin tekisi mitään. Me vähän aikaa väiteltiin asiasta, mutta loppujen lopuksi mun oli pakko taipua samalle kannalle Paulin kanssa. Onhan toi aika looginen juttu sillee kun vähän miettii. Muutenkin saan Paulilta ihan sikana vinkkejä esimiehenä olemiseen, ja mä luotan sen asiantuntemukseen täysin, koska se on toiminut yrittäjän ja sitä kautta esimiehenä jo 21-vuotiaasta lähtien (24 vuotta siis.) Se esimerkiksi kertoi, että hyvät esimiehet ei kohtele kaikkia alaisiaan samalla tavalla, vaan niitten taitojen mukaan. Yks tapa jaotella työntekijöitä on värikoodit: vihreet työntekijät on hyviä ja helppoja, punaset vaikeita/osaamattomia ja siniset jotain siltä väliltä, ja esimiehen tulis pyrkiä siihen, että kaikki olisi noita vihreitä. Punaisten kanssa pitää viettää enemmän aikaa, niitä pitää valvoa ja neuvoa enemmän, kun taas vihreitten voi antaa olla vapaammin. Mä oon luullut, että nää pitää mua ihan tyhmänä ja tumpelona, koska mä kyllä töhöilen täällä ihan kiitettävästi joka päivä, mut Paul sanoi samassa keskustelussa, että mä oon ehdottomasti vihreä työntekijä, koska vaikka en osaa kaikkea, musta kuitenkin huomaa, että mulla on aivot :D Nuo kehut tuli kyllä just sopivalla hetkellä, koska noi aamun toilailut masensi aika paljon.

Huomenna mulla on koooooooooko päivä vapaata, enkä tiiä vielä yhtään mitä mä teen! Vaihtoehtoja on 1) Villachiin meno 2) patikointi Verditzin laelle  ja visiitti Schwarzehütteen (suomeksi Mustamökki tjsp, sieltä saa kuulemma hyviä aprikoosinuudeleita? :D) 3) patikointi alas Afritziin ja auringonottoa järvellä. Jossain vaiheessa mun pitää kuitenkin pyöräyttää juustokakku, koska menin möläyttämään, että oon viittä vaille maisteri siinä hommassa. Ja siis mähän oonkin, mutta vieraassa keittiössä ja vierailla välineillä tulos saattaa olla mitä vaan, eli hieman on paineita niskassa.

Koitan hirveesti miettiä mitä muuta mulle kuuluu tai oisko vielä jotain raportoitavaa. Ruskettumisprojektille ainakin kuuluu hyvää, me oltiin tiistaina taas Silvian ja Pippan kanssa rannalla pari tuntia ja mun ihonväri on nykyään kuulemma "off-white" eli semmonen likaisen valkonen :D Tosin mun yläselästä alkoi kuoriutua iho tiistaina...NOT NICE.

Ainiin, Suomi voitti maaottelun Alankomaat vs. Suomi aiheesta "tunnetut brändit/keksinnöt/asiat/ihmiset"!!! Tää kisa käytiin mun ja Paulin välillä ja niin siinä vaan kävi, että mä keksin enemmän OIKEASTI tunnettuja asioita Suomesta kuin Paul Alankomaista. Mun rivi oli: 1. Nokia 2. Joulupukki 3. Kone 4. Angry Birds. Paulin melko säälittävä rivi taas oli: 1.Philips 2. Heineken :D Okei, sitten kun otettiin Google käyttöön Alankomaille löytyi pari juttua lisää, esim. Shell, Doutzen Kroes, Tomtom, mutta suhteutettuna asukaslukuun Suomella oli enemmän juttuja. Jeee!

Joo nyt ei enää irtoa enempää. Moikka!

Afritz

Ruokaa ja rusketusraitoja

Moi taas!

Oon kyllä maailman laiskin kirjottamaan näitä blogitekstejä, mutta toisaalta ei tää mun elämä täällä niin ihmeellistä ole, että siitä irtoaisi kunnollisen blogitekstin verran kirjoitettavaa useammin kun ehkä 2 kertaa viikossa. Anyway, nyt mulla on taas juttuja kerrottavana tästä loppuviikosta, listen up:

Torstaina mulla oli siis iltaan asti vapaata, ja me lähdettiin Alishan, Silvian, Bramin ja Alishan kaverin kanssa aamupäivällä Villachiin, joka on siis tommonen vähän Jyväskylää pienempi kaupunki 20 minuutin ajomatkan päässä. Mä olin aika innoissaan tuosta reissusta etukäteen, mutta jotenkin sillon torstaina väsytti ihan sikana, joten en sitten jaksanut kehittää siellä mitään erityisen jännää tekemistä. Me käveltiin Silvian kanssa pääkatu päästä päähän ja kierrettiin semmonen kävelyreitti joen vartta pitkin, ja mä opin siinä hahmottamaan aika hyvin miten toi kaupunki menee. Seuraavalla kerralla meen kyllä yksin sinne, koska sitten voin tehä mitä haluan ja mihin tahtiin haluan. Tuon reissun anti oli oikeastaan vaan tosi namskis banaani-alppikaramelli-gelato ja kirjakaupasta ostetut pokkari (jonka oon lukenut jo.) sekä kalenteri. Käytiin myös semmosessa hienossa kirkossa ja yritin ottaa kuvia sieltä, mut joko minä tai kännykän kamera oli liian aamukankea tai jotain ja noista kuvista tuli jälleen järkyttäviä. (Mä sit kuulun siihen urpojen heimoon, ketkä innostuu kirkoista, museoista ym. vastaavista!) Täytyy seuraavalla kerralla yrittää muutenkin kuvata Villachia, koska se on tosi kaunis kaupunki, mutta mahtavasta kelistä huolimatta en viimeksi oikein innostunut ottamaan kuvia.

Torstai-ilta oli aika hiljainen. Mulla oli asiakkaina outo puolalaispariskunta, jonka kansainvälinen miespuolisko puhui sujuvaa englannin, saksan ja puolan sekoitusta. Onneks mulla on tarvittaessa melko joustava mielikuvitus, ja sain tämän ukon puheen perusteella kynäiltyä jonkin näköisen tilauksen, joka sekin oli outo mutta meni ilmeisesti nappiin. Hassuinta oli kuitenkin se, kun tämä mies silminnähden hätääntyi, kun kannoin heidän terassilla olevaan pöytäänsä aterimet ja vesipullon. Mies osoitti vesipulloa ja tivasi sillä oudolla kielellään että mitä siinä pullossa on ja miks toin sen niille. Hetken äimäyksen jälkeen löysin jälleen yhteisen kielen ja sain selitettyä että se on vaan vettä ja että ravintoloissa on tapana, että se vesi tuodaan pöytään vaikka asiakkaat olisivat tilanneet jotain muuta juotavaa. Tämän jälkeen se mies nauroi omalle hölmöydelleen ja pahoitteli, ja sitten se alkoi kyselemään, että miten se schnizel kuuluisi syödä, kun ei ole haarukkaa eikä veistä. Ja ne aterimet oli tosiaan sillä hetkellä siinä vesipullon vieressä tän ukon nenän edessä. Mua nauratti ihan hirveästi, mutta sain pidäteltyä sisälle asti. Mutta se oli semmoista hyväntahtoista naurua! Noi oli tosi mukavia asiakkaita, kehuivat ruokaa ja palvelua ja huonettaan. Torstaikin päättyi muistaakseni biljardin peluuseen. Otin perinteiseen tapaan turpaan Silvialta.

Perjantaina mulla oli TOSI huono päivä. Aamulla väsytti ja vatutti huoneita siivotessa. Päivällä (tai siis 2:lta iltapäivällä!) saatiin lounaaksi vain aamupalalta jääneitä sämpylöitä ja Alisha vielä kehotti syömään kevyesti, koska "meillä on päivällinen 5:ltä." Noh, mä sit söin silleen kohtuudella. Sitten mulla oli iltapäivä vapaata ja tulin takaisin työasemiin normaaliin tapaan siinä klo 17 ja oottelin sitä ruokaa. Sitten joskus puolen tunnin päästä joku tajuaa sanoa, että "joo eiku siis sulla ja Silvialla on tänään tee-oma-pizza-päivä", mikä tarkoittaa että me tuunataan pakastepizzat kinkulla, juustolla ja tomaatilla. Eikä tässä vielä kaikki. Me siis ei Silvian kanssa tiedetty tota etukäteen ja noi meijän pizzat oli valmiita vasta joskus 6:lta, jolloin meidän pitäisi olla jo työvalmiudessa, koska silloin porukka alkaa tulemaan illalliselle ja varsinkin perjantaisin meillä on tosi kiireistä koko ilta. Ja niinhän siinä kävi, että Alisha joutui toimimaan 15 min tarjoilijana koska me oltiin syömässä ja tästähän seurasi haukut, joita me ei millään muotoa oltu ansaittu. En tiedä millä lihaksilla mä onnistuin pitämään turpani kiinni sillon, mutta teki kyllä mieli huutaa, koska mulla on tosi huono toleranssi a) epäreiluutta b) riittämätöntä ruokintaa kohtaan. Tarjoiluvuorossa mulla ei ollut kivaa sekuntiakaan ja illan kruunasi tiskausvuoro, joka päättyi niin että unohdin koneen päälle ja otin haukut sitten vielä siitäkin. Mieli oli matalalla kuin etanan lima siinä vaiheessa kun pääsin nukkumaan.

Lauantaiaamu starttasi vähän tahmeasti varmaan tuon paskan perjantain takia eikä asiaa yhtään helpottanut tieto siitä, että meillä olisi JOKA IKINEN huone tässä laitoksessa siivottavana, koska me oltiin fully booked perjantaina. Parin tunnin tuskaisen siivoamisen jälkeen Alisha tuli ilmoittamaan, että lounas on valmis ja AH, pöydässä odotti Paulin tekemät herkkucesarsalaatit ja jälkkäriksi oli vielä tuoretta mangoa ja melonia. Siivous jatkui pitkälle iltapäivään asti, mutta tuon lounaan jälkeen olin tosi hyvällä tuulella ja mä melkein jopa nautin tosta huoneitten laittamisesta. Hyvä ruoka, parempi mieli niinkus sanotaan! :D Lauantai-illasta piti tulla tosi hiljainen, mutta loppujen lopuksi meillä olikin ihan mukavasti asiakkaita. Me oltiin 9:ltä valmiita pistämään homma pakettiin, mutta sitten tänne tupsahti 6 hengen venäläisryhmä, ja ne tilasi TOSI hitaasti, söi vielä hitaammin, kävi välillä ulkona tupakalla, sitten tilas jälkiruokaa ja lopuksi tietenkin vielä juotavaakin. Mä sain lähtee 11:ltä nukkumaan, koska mulla oli aamupalavuoro tänään, mutta ilmeisesti Paulilla meni aika myöhään noitten asiakkaiden kanssa. Mutta ne oli tosi mukavia ja kohteliaita venäläisiä, ei semmosia ketkä tulee Suomeen lomailemaan. :D

Tänään mulla on ollut super kevyt päivä! Aamulla heräsin vähän aikaisemmin auttamaan aamupalalla ja sitten siivosin meidän isoimman huoneen, ns. "apartment"-huoneen, joka on, no, asunto. Sitten me lähdettiin koko porukalla läheiseen Sigi's nimiseen ravintolaan syömään lounasta. Se on kanssa tässä vuorella, mutta pari kilometriä alempana. Mä sanoin Paulille, että tilaa mulle minkä tahansa kasvisannoksen, ja se sitten tilasi mulle perinteisen itävaltalaisen pinaattinuudeliannoksen, johon kuului 3 jättimäistä nuudelia (ne on tommosia täytettyjä taikinapuikuloita, kuva alempana), joissa oli pinaatti-juustotäyte sekä iiiiiiso salaatti ja parmesaaniraastetta. Paul uhosi, että mä en varmasti pysty syömään sitä koko annosta ja sain oikein ihailevat katseet kaikilta kun söin sen loppuun ja vieläpä aika nopeasti. Muutenkin kaikki täällä on ihmetelleet mun kovaa ruokahalua aika paljon :D Mä selitin varmaan jo ekana päivänä, että pystyisin syömään nää konkurssiin viikossa, mutta vasta tänään ne uskoi sen. Sitä ei kuulemma arvaisi päällepäin! :D Silvia ihmetteli, että mihin se kaikki ruoka mulla oikein menee enkä oikeen osannut vastata siihen mitään muuta kun että "mulla on vaan hyvät geenit."

Sigi's

En oo vielä pahasti lihonut.

Lounaan jälkeen Alisha heitti mut ja Silvian taas Afritz-järvelle, koska tänään olin jälleen mahtava hellepäivä. Mä taisin jossain vaiheessa nukahtaa sinne aurinkoon ja taaskin poltin selän, tällä kertaa alaselän. En oo varma miten, koska mielestäni mä nukahdin selälleen... Joka tapauksessa tästä yöstä tulee mielenkiintonen koska a) en voi nukkua selällään ton palamisen takia b) en voi nukkua mahallaankaan koska mua on tänään (tod.näk. testimielessä) syötetty kuin jouluporsasta c) join n. tunti sitten cappucinon ja oon toooosi energinen. Ja menin vielä lupaamaan, että käyn aamulla ennen töitä lenkillä! We'll see about that...

Auts.

Illalla mä tulin työvuoroon taas siinä viiden aikaan, mutta sainkin samantien käännytyksen mennä vaihtamaan työvaatteet pois, koska Paul ja Alisha olivat tulleet siihen tulokseen, että ei ole mitään mieltä pitää mua ja Silviaa molempia työvuorossa hiljaisina iltoina. Niinpä Silvia paiski hommia tänään ja huomenna mä taas hoidan tän koko homman yksin. Eli käytännössä katsoen mulla on tänäänkin ollut vapaapäivä ja sen kunniaksi en oo tehnyt yhtään mitään järkevää! Nyt istun yksin tässä baaritiskillä, kaikki on menneet nukkumaan ja mua ei väsytä vielä yhtään. Täytyy varmaan ottaa joku kirja tuolta hyllystä ja lukea vähän aikaa. Mutta bloggajaan velvollisuudet on taas täytetty tältä erää! Saa nähdä milloin seuraavan kerran kirjoittelen tänne. Ainiin, huomisesta saattaa tulla ihan jännä päivä, koska Pippa a.k.a. kolmas orja EHKÄ saapuu tänne. Kukaan ei oikein oo 100% perillä sen liikkeistä ja suunnitelmista. Se on siis kotoisin Englannista ja ilmeisesi suunnilleen mun ikäinen (Silvia tosiaan onkin kolkytviis!!! Luulin sitä mua paria vuotta vanhemmaks kun kaikki tytöttelee sitä :D). Peukut pystyyn että se tulee, ois kiva saada lisää porukkaa tänne! NYT mä lopetan. Palaillaan taas! <3

Ps. Otin aamulla tämmösiä kuvia hotellin yleisistä tiloista.

Lounge 

Breakfast room

Lounge

Kuka ikinä keksikään hipaisunäytön...

Hallo!

Jooo elikkäs mulla ei ole ollut tietokone käytössä perjantain jälkeen, koska jostain syystä tää ei enää yhdistänyt nettiin ollenkaan. Tänään sitten Paulin kanssa äherrettiin tän kimpussa ja selvisi, että tuossa näppäimistön yläpuolella on tollasia kivoja hipaisunäppäimiä, joista yksi kytkee langattoman ominaisuuden päälle tai pois päältä ja mä olin tietty huitaissu sitä jossain vaiheessa. Hienoa. Muutenkin mulla on lievästi sanottuna ollut ongelmia tekniikan kanssa, koska kameran ja tietokoneen takkuilun lisäksi mä tavallaan hajotin myös mun puhelimen :D Tai kyllä se vielä toimii ihan hyvin, mutta siitä vaan irtosi semmonen isohko pala. Täytyy turvautua jesariin ja pikaliimaan jossain vaiheessa.

Huh mua hengästyttää henkisesti jo nyt, koska tiiän että tästä on tulossa toooooosi pitkä teksti. Viidessä päivässä on kerennyt tapahtua vaikka mitä. Ei kyllä pitäisi ääneen valitella, että ei pääse tekemään töitä, koska nyt on sitten tullut huhkittua jo turhankin paljon. Perjantaina meillä oli siis hieman kiireisempi ilta ravintolan osalta, ja Paul opetti mulle perus baarijutut eli oluen kaatamisen (oon luonnonlahjakkuus!) ja esitteli viinivalikoimaa ja niin pois päin. Mun ei tarvinnut vielä tarjoilla pöytiin, mutta ilta kului ihan mukavasti baarin ja keittiönkin puolella. Joskus yhdentoista aikaan Alisha hätisti mut nukkumaan, koska lauantaina mun piti herätä 7:ltä auttamaan sitä aamupalan laittamisessa. Sain just ja just ponnistettua itseni ylös ajoissa ja aamupalan jälkeen alkoi hullu siivousrumba huoneissa, koska ne olivat melkein kaikki olleet käytössä perjantai-lauantaiyönä. Siivosimme pitkälle iltapäivään asti vaikka mä aloin olla aika valmista kauraa jo joskus puolen päivän aikoihin. Onneksi mulla oli taas vapaata klo 18 asti.

Perjantaina illallisella me puhuttiin eri kansallisuuksista ja kulttuurieroista ja en oo kyllä pitkään aikaan nauranut niin paljon kun sillon. Mä kerroin Silvialle, Paulille ja Alishalle, että me suomalaiset ollaan todellisuudessa enimmäkseen aika rumia ja lihavia ja välinpitämöttämiä meidän ulkonäöstä. Kukaan ei uskonut mua, mutta ne lupas joku päivä käydä Suomessa tarkistamassa asian. Paulilla ja Alishalla on ollu ilmeisesti melkein 20 eri harjoittelijaa/apulaista täällä ja ne on nähnyt jos jonkin laista hiihtäjää. Ne esimerkiksi kertoi jostain iranilaisesta tai irakilaisesta 22-vuotiaasta jannusta, joka oli avoimesti kertonut niille, että kotona se aina istuu semmoseen omaan syöttötuoliin ja antaa oman äitinsä syöttää ruokaa sille niinkun pienenä. SIIS MITÄ?! :D Toinen tyyppi ketä ne aina muistelee on joku argentiinalainen matemaatikko, jolta meni 1,5 tuntia vaihtaa pussilakana. Lisäksi mulle kerrottiin, että italialaiset ei peseydy ja puolalaiset murustaa eniten syödessä. Kuulin myös ekaa kertaa, että Alishan vanhemmat on kotoisin Tanskasta, ja että Alishan isä on puoliksi indonesialainen tai jotain. Olinkin jo aiemmin ihmetellyt sen ulkonäköä, mutta nyt sekin salaisuus selvisi. Siis ei sillä että Alisha olisi jotenkin oudon näköinen, mutta sillä on tosi erikoiset silmät jos niitä kattoo tarkemmin.



Lauantai-iltana mä pääsin ekaa kertaa kunnolla tarjoilemaan. Mun ekat asiakkaat oli joku tanskalaisperhe ja kaikki meni tosi hyvin, paitsi en kyllä osannut vastata niitten kysymyksiin Itävallasta ja tästä alueesta. Mut mä selitin niille, että oon ollut täällä vasta viikon ja sitten me puhuttiin mun harjoittelusta ja muista tutummista aiheista :D Lauantainakin meillä oli ihan suht paljon ravintola-asiakkaita, mutta ne tuli kaikki siinä joskus klo 19 jälkeen, joten ilta oli pulkassa jo joskus klo 21. Siitä ilta jatkui sitten perinteisesti juomisen ja biljardin peluun merkeissä, tosin mä en jaksanut pelata vaan lähdin nukkumaan ajoissa.

Tarjoilija.

Tarjoilija kaatamassa olutta.

Tarjoilijan asu meidän ruokalistan mukaan :D

Sunnuntaina nukuin tyylikkäästi pommiin ja siivosin tosi paljon. Ei muuta.

Maanantaina oli tosi kiva päivä. Heräsin vähän aikaisemmin kuin normaalisti ja siivosin tosi nopeasti pari huonetta. Sen jälkeen mulla oli virtaa vaikka kuinka paljon (tod. näk. siksi että söin Nutellaa aamupalalla :D) ja sää oli mitä mahtavin, joten päätin patikoida alas Afritziin ja mennä rannalle. Paul neuvoi mulle reitin joka kestäisi "vain 30 min" ja antoi vielä kartan mukaan varmuuden vuoksi. No, eihän se reissu ihan putkeen mennyt. Kaikki ketkä tuntee mut tietää että mulla on kanan suuntavaisto, ja nytkin tiesin vain että suunta on alaspäin. En vieläkään ole varma missä kohtaa mä eksyin, mutta lopputulos oli, että mulla meni n. 1h15min päästä Afritz-järven rannalle ja mä saavuin kylään ihan eri suunnasta kuin olin ajatellut. Ja mä tosiaan LUIN sitä karttaa! Muka. :D Anyways, olin siinä klo 14 aikaan rannalla ja siellä oli porukkaa kuin pipoa! Löysin Silvian sieltä väkijoukosta ja otin mukavan vaaka-asennon melkein kahdeksi tunniksi. Tulos: Olin aika tosi punainen siinä vaiheessa kun lähdettiin kävelemään takaisin Verditziin, tosin lähinnä varmaan pitkästä kävelyreissusta johtuen. Alempana on vähän kehno kuva mun maanantai-illan värityksestä. Yöllä oli tosi kivualiasta nukkua selällään, mutta iho on toistaiseksi pysynyt kiinni ja nyt toi alkaa etäisesti muistuttaa rusketusta! Myös käsivarret on ottanut ihan mukavasti väriä joten ehkä mä sittenkin näytän syyskuussa siltä, että oon ollut kesän muualla kuin Suomessa. Myös Paul, Alisha ja Silvia ovat kehuneet mun väritystä, koska kuulemma vielä viime viikolla olin niin valkoinen, että auringonsäteet heijastu musta ja kaikki mun vieressä olevat ois ruskettunut jos oisin mennyt rannalle.

Eksyessä löytää hyviä kuvauspaikkoja. Tässä kai Feld am See.

                             

Surkea kuva, mutta siis illalla tuo selkä oli n. 50x punaisempi.

Maanantai-iltana meillä oli muutaman pöydän verran porukkaa illallisella ja mä otin pari tilausta. Silloin mulla tuli myös eka (pieni) yhteenotto näitten muiden kanssa. En oikein enää ees muista mikä se tilanne tarkkaan ottaen oli, mutta jotenkin Silvia tuli vähän liikaa mun "tontille", josta johtuen yhden pöydän asiakkaat sai ruokansa ihan eri aikaan, ja mulla meni hermot, ja loppujen lopuksi mulla paloi kiinni vielä Alishaankin, kun se sattui sanomaan jotain tyhmää siinä tilanteessa. Mä koitin imaista sen kiukun vaan sisään ja olla niin kuin ei mitään, mutta ilmeisesti onnistuin siinä surkeasti, koska Paul ja Alisha kysyivät asiasta ja me käytiin sitten sellainen mukava kehityskeskustelu. Ne sanoivat mulle, että otan turhaan pulttia niin pienestä asiasta ja mä taas sanoin niille, että toi on niin pieni virhe että se olisi ollut helppo välttää ja että mä en tykkää siitä, että muhun ja mun osaamiseen ei luoteta. Hetken aikaa oli vähän kireä tunnelma baarin ja keittiön puolella, mutta sitten Paul pyysi meidät kaikki keittiöön juomaan snapsit ja kehu meitä ja jutteli muuten mukavia, ja jotenkin se tilanne sitten laukes eikä mua suututtanut enää siinä vaiheessa kun menin nukkumaan.

Eilen päivällä ei tapahtunut mitään ihmeellistä, olin vain jostai syystä TOSI kuitti ja huoneitten siivouksessa tuntui menevän ikuisuus. Iltapäivällä mä kävin pienellä kävelylenkillä, vaikka mun lihakset olikin ihan sika kipeet maanantain patikoinnista. Tuossa ehkä kilometrin päässä on semmonen älyttömän hieno alppityylinen (vaikka kaikkihan nää on) talo tyhjillää oottamassa, että joku ostaa sen, koska sen entinen omistaja kuoli tässä joskus, ja mä kattelin sitä ja päätin että vielä joskus mä omistan semmosen täällä jossain. En saanut otettua siitä kuvaa koska kännykän akku oli lopussa, mutta otan vielä joskus ja laitan tänne.

Näköjään kannatti maanantaina antaa suoraa palautetta, koska eilen ennen illallista Paul ja Alisha ilmoittivat, että mä olisin illan vastaava tarjoilija ja Silvia olisi vain baarin puolella ja auttaisi tarvittaessa. Ja mä tykkäsin! Taaskin meillä oli vain jotain 6 pöytää illallisella, koska alkuviikosta on aina hiljaisempaa, mutta kyllä se silti ihan työnteolta tuntui. Kaikki asiakkaat oli supermukavia ja olin vähän yllättynyt siitä, miten hyvin mä pystyin englanniks rupattelemaan niille niitä näitä, vaikka jännitän sitä aika paljon. Kaikki tuntuvat huomaavan heti, että en ole mistään täältä päinkään ja kyselee, että miten ihmeessä oon päätynyt tänne asti harjoitteluun. Sain myös kutsun tulla Hollantiin töihin heti kun olen valmistunut! Musta tuntuu että Alisha ja Paul huomasivat, että olin enemmän elementissäni tuolla asiakkaitten kanssa kuin baarin ja tiskikoneen välillä, koska sain tosi hyvää palautetta mun asiakaspalvelutaidoista. Varmaan jatkossa me hoidetaan tää tarjoilu Silvian kanssa vuoropäivinä, paitsi silloin kun tupa on täynnä jolloin molempien on juostava tuota salin ja baarin väliä. Ilta loppui aika perinteiseen tapaan, eli loppusnapsit keittiössä (tällä kertaa Jekkua jäädytetyistä shottilaseista) ja biljardin peluuta kerhohuoneessa. Mä MELKEIN voitin Alishan, mutta en sitten kuitenkaan. Mutta se sanoi että pelaan aika hyvin aloittelijaksi :D

Tänään heräsin taas vähän aikaisemmin ja söin jättiaamiaisen, johon kuului taas sitä Nutellaa, koska ilmeisesti tuolla tavalla herään parhaiten ja mulla riittää energiaa pitemmäksi aikaa. Tänään oon pessyt tiskejä, viikannut pyykkejä, siivonnut  yhden huoneen ja tehnyt yhden huoneen servicen (mulla ei ole hajuakaan miten tuo sanotaan suomeks :D) eli tämä aamu oli vähän kevyempi kuin normaalisti. Lounaaksi Paul grillasi meille vaikka mitä herkkuja, oli ribsejä ja kanaa ja hampurilaisia. Musta tuntuu että syön tänään korkeintaan yhden omenan enää. Aamulla oli tosi hieno keli, mutta nyt ulkona sataa ja illalla pitäisi ukkostaa ja sataa vielä enemmän, eli ulos en ollut ainakaan menossa. Illasta tulee kuulemma tosi hiljainen, joten me varmaan pelataan vaan tosi paljon bilistä ja korttia. Oon opettanut Silviaa pelaamaan paskahousua ("shit pants"), mut jotenki se ei vaan hiffaa sitä jujua, että ne kakkoset kuuluu pitää itsellä niin kauan kun pystyy, joten mä voitan aina. (Toi pelin nimi muuten antaa kuulemma tosi hyvän kuvan meistä suomalaisista :D Mut Alisha pyysi mua tekemään suomenkielisen arvostelun Trip Advisoriin, koska nää haluais tänne muitakin vieraita, kun tanskalaisia ja hollantilaisia, joten ehkä ne ei pidä meitä IHAN hulluina.)

Huomenna mulla ja Silvialla on koko päivä vapaata, ja mä ainakin lähden Villachiin kiertelemään kauppoja ja haistelemaan suurkaupungin (= Jyväskylän kokoinen) meininkejä. Täytyy yrittää päivitellä kuulumisia vähän useammin nyt kun nettikin taas toimii, koska oli tosi vaikea muistella näin jälkeen päin mitä minäkin päivänä on tapahtunut. Tänään tuli ekan kerran vähän ikävä Suomeen, kun selasin Facebook-päivityksiä viime viikonlopulta ja kaikki hehkutti Ruisrockia ja muuta. Oishan se Macklemore maistunut mullekin... Mutta täytyy kehittää jotain muuta mukavaa. Nyt en jaksa enää kirjoittaa eikä kukaan jaksa lukea joten moikka ensi kertaan! :D Lopussa vielä kuvia huoneesta 24 mun puunauksen jälkeen. Kaikki huoneet on erilaisia ja toi on varmaan hienoimmasta päästä.

                                              

Are you bored? No, just burned.

Hejsan!

Siis miten voi olla, että vaikka meillä on koko ajan tupa täynnä ruotsalaisia, en oo päässyt puhumaan ruotsia vielä yhtään! Mua tosiaan pidetään toistaiseksi lähinnä "kulisseissa", että Paul ja Alisha (Blue Mountain Hotelin omistava hollantilaispariskunta) kerkee opettaa mulle kaikki jutut etten mokailisi asiakkaitten edessä...tai jotain :D Toistaseksi oon siis vain laittanut aamuisin huoneita kuntoon sen jälkeen kun asiakkaat ovat checkanneet itsensä ulos ja iltaisin auttanut illallistiskien kanssa.

Tajusin tuon ekan postauksen jälkeen, että ehkä tätä
hommaa olisi vähän enemmän voinut avata, koska varsinkin koulutyypeillä menee varmaan sekaisin että kuka meni mihinkin harjoitteluun ja silleen. Eli paikka on Blue Mountain Hotel Itävallan Verditz-vuorella, Alpeilla siis ollaan. Ennen tänne tuloa tiesin vain, että täällä on töissä Paul, Alisha ja keittiömestari Radim. Saavuttuani kuitenkin kuulin, että Radim oli ottanut hatkat ja tilalle oli pestattu kolme harjoittelijatyttöä; minä, italialainen Silvia ja joku englantilainen Pippa, joka ilmeisesti saapuu kahden viikon päästä. Meidän viiden (ja hotellin asiakkaiden) lisäksi täällä asustaa myös Bram, Alishan ja Paulin 2-vuotias poika (ihana!!) ja Charlie-koira. Lisäksi naapurit käyvät usein täällä syömässä ja istumassa iltaa.

Bam!

My gal Charlie.

Tänne tullessa kuulin myös ekaa kertaa, että tää on (tai ainakin yrittää olla) ns. biker-hotelli eli houkutella erityisesti moottoripyöräilijöitä., mikä on mun mielestä aika loistava idea, koska täällä on kyllä varmaan tosi kiva ajaa motskaria kun tiet on mutkaisia mutta hyväkuntoisia ja maisemat mielettömän hienot. Toi biker-teema näkyy esim. ruokalistassa (mm. "Banditos menu") ja siinä, että Paul on rakentanut tuonne alakertaan sellaisen pelihuoneen, mistä löytyy biljaripöytää ja baaria ja parkkitilaa moottoripyörille. Toistaiseksi täällä on ollut melko hiljaista, koska high season on vasta alkamaisillaan, mutta esimerkiksi tänään illalla tänne tulee n. 60 illallisvierasta, joten kiirettä riittää. Tänään Paul opettaa mulle ainakin baarihommia, koska illalla mun pitäisi osata tehdä erilaisia kahveja ja kaataa olut oikein ja niin edelleen. Lisäksi me käydään laittamassa palju ( SUOMALAINEN!) päälle, koska jotkut asiakkaat halusivat hengailla siellä.

Mulla on aika paljon vapaa-aikaa täällä, yleensä 12-18 ja eilen me lähettiinkin Silvian kanssa alas Afritz am Seehen ("Afritz järven rannalla") kiertelemään paikkoja ja ottamaan aurinkoa rannalle. Ensin me käveltiin ehkä joku tunti järven vierusta pitkin. Vähän siinä äimäsin, kun me käveltii ihmisten pihojen ja peltojen läpi, mutta ilmeisesti se oli erittäin ok ja kaikki vastaantulevat moikkasivat meitä. Tää on muutenkin ihan mahtava paikka, kun kaikki ihmiset on ihan super avuliaita ja ystävällisiä, ja pihat ja talot on aivan älyttömän siistejä. Missään ei maalit rapiset tai kukkapenkit rehota tai nurmikko ole ajamatta. Ihmettelin tätä Alishalle ja se sanoi, että sen mielestä itävaltalaiset ei käy niin paljon lomamatkoilla, vaan ne jää kotiin laittamaan paikkoja ja nautiskelee sillä tavalla.

SK 0 ja ainoastaan posket palo!

Afritz-järvi leirintäalueen rannalta

Oon ollut vähän ihmeissäni siitäkin, että vielä ei ole ollut YHTÄÄN ikävä Suomeen! Kaikki on tosi mukavia, varsinki Paulin ja Silvian kanssa tuun tosi hyvin juttuun. Bram on maailman letkein pikkujätkä, eilen leikittiin sen kaa tunti ulkona vaikka eihän meillä ole edes yhteistä kieltä :D Mut hyvin ymmärrettiin toisiamme! Mä tulkitsin että "Anna" = Johanna, "brum"= auto/traktori/mikä tahansa hauska juttu ja "Bam"= Bram ite. Kaikista mukavinta on iltaisin, kun asiakkaat vetäytyy huoneisiinsa ja me jäädään tänne alas "ryyppäämään"  ja pelaamaan biljardia. Alan olla jo aika hyvä molemmissa! :D Vitsi.

Mun juttujen asiapitoisuus tulee ehkä nousemaan jossain vaiheessa, mut kuvien laatu ei. Siis näähän on just sen näkösiä, mitä tulee kun huonolle kuvaajalle antaa huonon kameran. Itseasiassa tuun todennäkösesti olemaan kännykän kameran varassa koko reissun, koska JOKU on perseilly meidän kameran akut niin että niistä toinen kestää minuutin ja toinen ehkä tunnin pari, mutta sammuilee koko ajan. Näin. Mutta nyt lähen syömään lounasta ja sen jälkeen lähen varmaan tuonne ulos reippailemaan. Nauttikaa tosta lopun sekalaisesta kuvakollaasista, siinä on näkymiä tästä hotellilta.

Näkyy!