Ruokaa ja rusketusraitoja

Moi taas!

Oon kyllä maailman laiskin kirjottamaan näitä blogitekstejä, mutta toisaalta ei tää mun elämä täällä niin ihmeellistä ole, että siitä irtoaisi kunnollisen blogitekstin verran kirjoitettavaa useammin kun ehkä 2 kertaa viikossa. Anyway, nyt mulla on taas juttuja kerrottavana tästä loppuviikosta, listen up:

Torstaina mulla oli siis iltaan asti vapaata, ja me lähdettiin Alishan, Silvian, Bramin ja Alishan kaverin kanssa aamupäivällä Villachiin, joka on siis tommonen vähän Jyväskylää pienempi kaupunki 20 minuutin ajomatkan päässä. Mä olin aika innoissaan tuosta reissusta etukäteen, mutta jotenkin sillon torstaina väsytti ihan sikana, joten en sitten jaksanut kehittää siellä mitään erityisen jännää tekemistä. Me käveltiin Silvian kanssa pääkatu päästä päähän ja kierrettiin semmonen kävelyreitti joen vartta pitkin, ja mä opin siinä hahmottamaan aika hyvin miten toi kaupunki menee. Seuraavalla kerralla meen kyllä yksin sinne, koska sitten voin tehä mitä haluan ja mihin tahtiin haluan. Tuon reissun anti oli oikeastaan vaan tosi namskis banaani-alppikaramelli-gelato ja kirjakaupasta ostetut pokkari (jonka oon lukenut jo.) sekä kalenteri. Käytiin myös semmosessa hienossa kirkossa ja yritin ottaa kuvia sieltä, mut joko minä tai kännykän kamera oli liian aamukankea tai jotain ja noista kuvista tuli jälleen järkyttäviä. (Mä sit kuulun siihen urpojen heimoon, ketkä innostuu kirkoista, museoista ym. vastaavista!) Täytyy seuraavalla kerralla yrittää muutenkin kuvata Villachia, koska se on tosi kaunis kaupunki, mutta mahtavasta kelistä huolimatta en viimeksi oikein innostunut ottamaan kuvia.

Torstai-ilta oli aika hiljainen. Mulla oli asiakkaina outo puolalaispariskunta, jonka kansainvälinen miespuolisko puhui sujuvaa englannin, saksan ja puolan sekoitusta. Onneks mulla on tarvittaessa melko joustava mielikuvitus, ja sain tämän ukon puheen perusteella kynäiltyä jonkin näköisen tilauksen, joka sekin oli outo mutta meni ilmeisesti nappiin. Hassuinta oli kuitenkin se, kun tämä mies silminnähden hätääntyi, kun kannoin heidän terassilla olevaan pöytäänsä aterimet ja vesipullon. Mies osoitti vesipulloa ja tivasi sillä oudolla kielellään että mitä siinä pullossa on ja miks toin sen niille. Hetken äimäyksen jälkeen löysin jälleen yhteisen kielen ja sain selitettyä että se on vaan vettä ja että ravintoloissa on tapana, että se vesi tuodaan pöytään vaikka asiakkaat olisivat tilanneet jotain muuta juotavaa. Tämän jälkeen se mies nauroi omalle hölmöydelleen ja pahoitteli, ja sitten se alkoi kyselemään, että miten se schnizel kuuluisi syödä, kun ei ole haarukkaa eikä veistä. Ja ne aterimet oli tosiaan sillä hetkellä siinä vesipullon vieressä tän ukon nenän edessä. Mua nauratti ihan hirveästi, mutta sain pidäteltyä sisälle asti. Mutta se oli semmoista hyväntahtoista naurua! Noi oli tosi mukavia asiakkaita, kehuivat ruokaa ja palvelua ja huonettaan. Torstaikin päättyi muistaakseni biljardin peluuseen. Otin perinteiseen tapaan turpaan Silvialta.

Perjantaina mulla oli TOSI huono päivä. Aamulla väsytti ja vatutti huoneita siivotessa. Päivällä (tai siis 2:lta iltapäivällä!) saatiin lounaaksi vain aamupalalta jääneitä sämpylöitä ja Alisha vielä kehotti syömään kevyesti, koska "meillä on päivällinen 5:ltä." Noh, mä sit söin silleen kohtuudella. Sitten mulla oli iltapäivä vapaata ja tulin takaisin työasemiin normaaliin tapaan siinä klo 17 ja oottelin sitä ruokaa. Sitten joskus puolen tunnin päästä joku tajuaa sanoa, että "joo eiku siis sulla ja Silvialla on tänään tee-oma-pizza-päivä", mikä tarkoittaa että me tuunataan pakastepizzat kinkulla, juustolla ja tomaatilla. Eikä tässä vielä kaikki. Me siis ei Silvian kanssa tiedetty tota etukäteen ja noi meijän pizzat oli valmiita vasta joskus 6:lta, jolloin meidän pitäisi olla jo työvalmiudessa, koska silloin porukka alkaa tulemaan illalliselle ja varsinkin perjantaisin meillä on tosi kiireistä koko ilta. Ja niinhän siinä kävi, että Alisha joutui toimimaan 15 min tarjoilijana koska me oltiin syömässä ja tästähän seurasi haukut, joita me ei millään muotoa oltu ansaittu. En tiedä millä lihaksilla mä onnistuin pitämään turpani kiinni sillon, mutta teki kyllä mieli huutaa, koska mulla on tosi huono toleranssi a) epäreiluutta b) riittämätöntä ruokintaa kohtaan. Tarjoiluvuorossa mulla ei ollut kivaa sekuntiakaan ja illan kruunasi tiskausvuoro, joka päättyi niin että unohdin koneen päälle ja otin haukut sitten vielä siitäkin. Mieli oli matalalla kuin etanan lima siinä vaiheessa kun pääsin nukkumaan.

Lauantaiaamu starttasi vähän tahmeasti varmaan tuon paskan perjantain takia eikä asiaa yhtään helpottanut tieto siitä, että meillä olisi JOKA IKINEN huone tässä laitoksessa siivottavana, koska me oltiin fully booked perjantaina. Parin tunnin tuskaisen siivoamisen jälkeen Alisha tuli ilmoittamaan, että lounas on valmis ja AH, pöydässä odotti Paulin tekemät herkkucesarsalaatit ja jälkkäriksi oli vielä tuoretta mangoa ja melonia. Siivous jatkui pitkälle iltapäivään asti, mutta tuon lounaan jälkeen olin tosi hyvällä tuulella ja mä melkein jopa nautin tosta huoneitten laittamisesta. Hyvä ruoka, parempi mieli niinkus sanotaan! :D Lauantai-illasta piti tulla tosi hiljainen, mutta loppujen lopuksi meillä olikin ihan mukavasti asiakkaita. Me oltiin 9:ltä valmiita pistämään homma pakettiin, mutta sitten tänne tupsahti 6 hengen venäläisryhmä, ja ne tilasi TOSI hitaasti, söi vielä hitaammin, kävi välillä ulkona tupakalla, sitten tilas jälkiruokaa ja lopuksi tietenkin vielä juotavaakin. Mä sain lähtee 11:ltä nukkumaan, koska mulla oli aamupalavuoro tänään, mutta ilmeisesti Paulilla meni aika myöhään noitten asiakkaiden kanssa. Mutta ne oli tosi mukavia ja kohteliaita venäläisiä, ei semmosia ketkä tulee Suomeen lomailemaan. :D

Tänään mulla on ollut super kevyt päivä! Aamulla heräsin vähän aikaisemmin auttamaan aamupalalla ja sitten siivosin meidän isoimman huoneen, ns. "apartment"-huoneen, joka on, no, asunto. Sitten me lähdettiin koko porukalla läheiseen Sigi's nimiseen ravintolaan syömään lounasta. Se on kanssa tässä vuorella, mutta pari kilometriä alempana. Mä sanoin Paulille, että tilaa mulle minkä tahansa kasvisannoksen, ja se sitten tilasi mulle perinteisen itävaltalaisen pinaattinuudeliannoksen, johon kuului 3 jättimäistä nuudelia (ne on tommosia täytettyjä taikinapuikuloita, kuva alempana), joissa oli pinaatti-juustotäyte sekä iiiiiiso salaatti ja parmesaaniraastetta. Paul uhosi, että mä en varmasti pysty syömään sitä koko annosta ja sain oikein ihailevat katseet kaikilta kun söin sen loppuun ja vieläpä aika nopeasti. Muutenkin kaikki täällä on ihmetelleet mun kovaa ruokahalua aika paljon :D Mä selitin varmaan jo ekana päivänä, että pystyisin syömään nää konkurssiin viikossa, mutta vasta tänään ne uskoi sen. Sitä ei kuulemma arvaisi päällepäin! :D Silvia ihmetteli, että mihin se kaikki ruoka mulla oikein menee enkä oikeen osannut vastata siihen mitään muuta kun että "mulla on vaan hyvät geenit."

Sigi's

En oo vielä pahasti lihonut.

Lounaan jälkeen Alisha heitti mut ja Silvian taas Afritz-järvelle, koska tänään olin jälleen mahtava hellepäivä. Mä taisin jossain vaiheessa nukahtaa sinne aurinkoon ja taaskin poltin selän, tällä kertaa alaselän. En oo varma miten, koska mielestäni mä nukahdin selälleen... Joka tapauksessa tästä yöstä tulee mielenkiintonen koska a) en voi nukkua selällään ton palamisen takia b) en voi nukkua mahallaankaan koska mua on tänään (tod.näk. testimielessä) syötetty kuin jouluporsasta c) join n. tunti sitten cappucinon ja oon toooosi energinen. Ja menin vielä lupaamaan, että käyn aamulla ennen töitä lenkillä! We'll see about that...

Auts.

Illalla mä tulin työvuoroon taas siinä viiden aikaan, mutta sainkin samantien käännytyksen mennä vaihtamaan työvaatteet pois, koska Paul ja Alisha olivat tulleet siihen tulokseen, että ei ole mitään mieltä pitää mua ja Silviaa molempia työvuorossa hiljaisina iltoina. Niinpä Silvia paiski hommia tänään ja huomenna mä taas hoidan tän koko homman yksin. Eli käytännössä katsoen mulla on tänäänkin ollut vapaapäivä ja sen kunniaksi en oo tehnyt yhtään mitään järkevää! Nyt istun yksin tässä baaritiskillä, kaikki on menneet nukkumaan ja mua ei väsytä vielä yhtään. Täytyy varmaan ottaa joku kirja tuolta hyllystä ja lukea vähän aikaa. Mutta bloggajaan velvollisuudet on taas täytetty tältä erää! Saa nähdä milloin seuraavan kerran kirjoittelen tänne. Ainiin, huomisesta saattaa tulla ihan jännä päivä, koska Pippa a.k.a. kolmas orja EHKÄ saapuu tänne. Kukaan ei oikein oo 100% perillä sen liikkeistä ja suunnitelmista. Se on siis kotoisin Englannista ja ilmeisesi suunnilleen mun ikäinen (Silvia tosiaan onkin kolkytviis!!! Luulin sitä mua paria vuotta vanhemmaks kun kaikki tytöttelee sitä :D). Peukut pystyyn että se tulee, ois kiva saada lisää porukkaa tänne! NYT mä lopetan. Palaillaan taas! <3

Ps. Otin aamulla tämmösiä kuvia hotellin yleisistä tiloista.

Lounge 

Breakfast room

Lounge