Nimipäivä-schnizel ja muita ylläreitä

Moi!

Hups taas on kulunut melkein viikko viime postauksesta! Ei vaan meinaa löytyä aikaa tai energiaa istua koneella sen vertaa että saisi jotain kirjoiteltua. Anyway, seuraavassa mun elämä torstaista tähän hetkeen melkoisesti tiivistettynä, lähinnä siksi että en millään muista mitä kaikkea tässä on tapahtunut.

Torstaina mulla oli koko päivä vapaata ja mulla oli ihan suuret suunnitelmat sen päivän varalle, koska olin ajatellut viimeinkin patikoida Verditzin huipulle ja käydä syömässä Schwarzehüttessä kun kaikki hehkuttaa sitä niin paljon. No, todellisuudessa toi torstai meni silleen, että rupesin stressaamaan yhtä Suomessa olevaa juttua liikaa ja siinä meni hermot ja koko aamupäivä. Niinpä mun vapaapäivän saavutukset oli juoksulenkki iltapäivällä ja se, että luin toisen kirjan loppuun nautiskellen ilta-auringosta terassilla.

Perjantaina me odotettiin tosi kiireistä iltaa, mutta sitä se ei sitten loppujen lopuksi ollut. Eniten meitä työllisti 6 hengen eestiläisryhmä, jotka söi ja varsinkin joi TOSI paljon ja TOSI myöhään. Perjantai-iltana mulla meinasi mennä hermot Pippaankin, koska taas vaihteeksi tuntui siltä että mun reviirille tunkeuduttiin vähän liikaa eikä mun annettu hoitaa juttuja ite, mutta sain pidettyä kiukut sisällä ja ilta meni ihan mukavasti. Perjantain huippuhetket oli varmaan se, kun kävin taas juoksemassa tuolla vähän ylempänä, ja se kun leivoin kauan odotetun juustokakun, joka oli kuulemma parasta juustokakkua mitä nää on ikinä syönyt. Hyvä minä!

Tadaaaaa!

Lenkkeilyreitin varrelta

Lauantaiaamu oli samanlainen kun kaikki lauantaiaamut täällä: kamala. Meillä on perjantaisin aina kaikki huoneet käytössä ja lauantaina ne kaikki tai ainakin melkein kaikki täytyy siivota. Loppujen lopuksi me saatiin tuo homma aika nopeasti pakettiin, koska tällä kertaa meitä oli yksi enemmän ja lopussa Alishakin tuli vielä lisävahvistukseksi meidän siivoustiimiin. Lauantai-illan mä vietin aika ankarasti tiskikoneen ja pyykkihuoneen välillä. Meillä on nykyään semmonen systeemi täällä, että kiireisinä iltoina me kaikki kolme (Pippa, Silvia & minä) ollaan vuorossa, mutta yksi on aina vaan keittiön puolella pesemässä tiskejä ja auttamassa Paulin tarpeen vaatiessa, ja lauantaina mulle osui siis tiskinakki. Kesken illan Alisha kuitenkin tuli sanomaan mulle, että lopeta tiskaaminen ja kirjoita meille suomenkielinen arvostelu jonnekin sivustolle, että me saataisin tänne muitakin asiakkaita kuin hollantilaisia ja tanskalaisia. Niinpä mä sit kynäilin semmoisen lyhyen jutun yhelle sivustolle, jota nyt en tässä mainitse, koska en halua että kukaan yhdistää sitä arvostelua muhun :D

Lenkkikaveri

Naapurit

Sunnuntai osoittautui ylättäen tähän asti kiireisimmäksi päiväksi ainakin mulle. Mä tein mun oman henkilökohtaisen ennätyksen siivouksen saralla, siivosin 3 hotellihuonetta ja imuroin aamiaishuoneen lounaaseen mennessä. En oo tainnut vielä mainita, mutta mä oon ehdottomasti tän porukan heikoin lenkki tossa huoneitten siivouksessa :D En tajua miten esimerkiksi Silvia saa tunnissa siivottua 2 huonetta ja ne menee tarkastuksesta läpi! Mä saan kyllä lakanat vaihdettua aikas sukkelaan, mutta kylppäreitten puunaaminen on yhtä helvettiä. Pitkätukkaiset naiset pitäis kieltää lailla astumasta hotelleihin! Niitten hiusten ettimisessä menee ihan tuhottomasti aikaa.
Iltapäivällä me mentiin taas Silvian ja Pippan kanssa järvelle uimaan ja ottamaan aurinkoa. Matkalla sinne ihmettelin, että miks mulle alkoi satelemaan tekstiviestejä yhtäkkiä. No, se johtui ensinnäkin siitä, että mun kännykkään tuli taas kenttää kun laskeuduttiin täältä vuorelta, missä puhelihyhteydet on vähän heikot,  ja toiseksi siitä että mulla oli NIMPPARIT! Oli muuten tasan eka kerta kun tuo pääsi unohtumaan, yleensä mun nimppareitten aikaan sattuu olemaan jotain actionia Multialla ja oon varmaan joka vuosi saanut nimpparimansikkakakun. Meidän siivouslistasta näkyy kyllä aina päivämäärä ja mä katoin sen sillon sunnuntaina, mutta jotenkin ei vaan yhtään kellot alkanut soimaan tosta päivämäärästä 21.7. No, oikeastaan parempi niin, koska oli tosi iloinen yllätys saada onnitteluviestejä! Selitin muille, että "hei mulla on tänään nimpparit", mutta ilmeisesti toi nimipäiväjuttu ei ole samanlainen muualla, koska näistä kukaan ei tiennyt mikä on "name day". Ne kuitenkin onnitteli mua tästä huimasta saavutuksesta, ja illalla Paul syötti mulle ylijääneen schnizelin, koska "it has your NAME on it." :D
Sunnuntai-ilta ravintolassa oli ihan kamala! Tai lähinnä siinä oli semmoinen perustavan laatuinen ongelma, että kaikki illallisasiakkaat tulivat yhtä aikaa syömään, ja meillä on tosiaan vain yksi kokki. Siinä ei sitten auttanut muu, kuin kertoa asiakkaille heti alkuun, että ruokaa saa odotella ainakin sen puoli tuntia. Kaikki meni enimmäkseen hyvin, mutta yhden perheen kohdalla tapahtui pieni kämmäys, osittain meidän puolelta ja osittain perheen. He olivat ilmoittaneet meille, että he haluavat syödä klo 19. Joku kuitenkin unohti pistää tämän tiedon eteenpäin, joten Paul eli meidän kokki ei tiennyt asiasta yhtikäs mitään. Me ei myöskään tajuttu pistää tätä perhettä etusijalle jonossa, koska normaalisti annokset valmistetaan siinä järjestyksessä missä asiakkaat saapuu ravintolaan, paitsi jos he ovat tehneet etukäteisvarauksen. Perhe kuitenkin itsekin sössi tuon jutun, koska ne tuli paikalle vasta seitsemän jälkeen, mietti ihan tosi kauan mitä söisivät ja mä sain niitten tilauksen vasta vähän ennen puoli kahdeksaa. No, ne sitten joutuivat oottamaan pääruokiaan melkein tunnin ja urputti Paulille ja Alishalle jälkeen päin melkein yhtä kauan. Paul suuttui tosta jutusta ihan älyttömästi, mutta ei meille vaan lähinnä noille vieraille (ei se sitä niille näyttänyt) ja Alishalle, koska koko toi varaamissysteemi on älytön näin pienessä hotellissa. Se vaan antaa vääriä odotuksia asiakkaille. Toi juttu oli ja meni, mutta enää meillä ei voi varata ruokailua etukäteen. Saa nähdä mitä noi asiakkaat kirjoittelee meistä nettiin, jos kirjoittelee.
Sunnuntai-ilta kuitenkin loppui ihan mukavissa merkeissä, sillä me päätettiin Pipan ja Silvian kanssa lähtee öiselle kävelylenkille. Me napattiin mukaan yksi etelä-afrikkalainen tyttö, joka oli meillä asiakkaana. Tai no Pippa nappasi, se tyttö näytti kuulemma yksinäiseltä :D Mutta meillä oli tosi hauskaa, en oo pitkään aikaan nauranut noin paljon!

Maanantaina mä ja Pippa herättiin aikaisin ähertämään aamupalaa. Siitä päivä jatkui taas huoneitten siivouksella, ihanalla lounaalla (Paul teki maailman herkuimpia kasvisburgereita!) ja mun henkilökohtaisella sporttituokiolla. Ensin kävin juoksemassa tunnin (jaksan juosta jo aika hyvin!) ja sen jälkeen jumppailin vielä vähän kun tuntui että virtaa riittää. Taustalla vaikutti varmaan sekin, että mä saan JOKAISELLA ruokailulla kuulla mun annoskoista (onks toi sana?) ja siitä, kuinka mä oon ihan hirveän lihava sitten kun palaan Suomeen. Tiiän että en tuu olemaan, koska oon viimeset 20 vuotta syönyt samalla tavalla :D Mutta silti. Just in case.
Illalla mulla oli taas ihanista ihanin tiskivuoro. Vaikka ei se kyllä kovin paha homma loppujen lopuksi ole, koska sitä voi tehdä omaan tahtiin ja samalla voi olla kännykällä vaikka Facebookissa ja jutella Paulin kanssa mukavia. Eilisilta oli taputeltu loppuun aika nopeasti, ja siinä yhdeksän jälkeen vieraitten kaikottua huoneisiinsa me siirryttiin koko porukalla alakerran "kerhohuoneeseen" pelaamaan biljardia ja pöytäfutista. Yllättäen mä voitin 3 biljardipeliä 4:stä! Mulla oli ihan ihme vire päällä :D Pöytäfutis oli uusi tuttavuus mulle, mutta taisin jäädä vähän koukkuun siihenkin :D Loppujen lopuksi me pelattii ja juotiin melkein 12 asti ja aamulla meinasi vähän väsyttää.

Illan pyykkäystunnelmat.

Check käsivarsi! Se on RUS-KE-TUS.

Tänään ei ole tapahtunut mitään kovin mullistavaa. Me saatiin siivoushommat tehtyä parissa tunnissa ja sitten tehtiin äkkilähtö Afritziin, missä me syötiin lounasta leirintäalueen ravintolassa. Lounaan jälkeen minä, Pippa ja Silvia jäätiin jälleen kerran rannalle viettämään iltapäivää ja me oltiin tällä kertaa melkein viisi tuntia siellä. Keli oli aluksi mitä parhain, yli +30 astetta! Parin tunnin jälkeen alkoi kuitenkin satamaan, joten me mentiin takaisin ravintolaan istumaan ja syömään jälkkäriannoksia. Mä tilasin itselleni bananasplitin, koska viime kerrasta on kulunut varmasti ainakin 10 vuotta. Me vähän yllätyttiin siitä, kuinka jättimäisiksi noi annokset osoittautuivat! Alempana kuva mun bananasplitistä joka vei ainakin koossa voiton muista :D Ei se syömättä jäänyt, mutta sen jälkeen olin kyllä AIKA täynnä! Palattuamme hotellille mulle oli lisää ylläreitä tiedossa, koska työjärjestystä vilkaistessani mulle valkeni, että tänään mulla on vapaa-ilta! Jee. Sen kunniaksi oon istunut nyt koneella koko viikon edestä! Päivän viimeinen ylläri oli se, kun sain tietää, että mun vanhemmat on tulossa elokuun alussa morjestamaan mua tänne! Varasin niille äsken parhaan vapaana olevan huoneen ja koitan tinkiä mahdollimman hyvää perhehintaa ;) Huomisen jälkeen viikko jatkuu niin, että torstaina mulla on koko päivä vapaata ja lauantaina Silvia muuttaa mun huoneeseen vuorokaudeksi, koska sen huone tarvitaan asiakkaille. Muuta jännää kerrottavaa en sitten enää keksikään, mutta ihastelkaa näitä sinne tänne ripoteltuja kuvia sen sijasta! Palaan takaisin puikkoihin toivottavasti jossain vaiheessa. Moro!

Ps. Noi kuvat on siis päivämäärän mukaan. Tänään otin vaan yhden kuvan: