Huipulla tuulee!

Noniiiiiin, tästä se lähtee! Mulla ei ole harmainta hajua siitä, miten ihka ensimmäinen blogiteksti pitäisi aloittaa, mutta koska oon aika varma että tätä ei lue kukaan muu kuin mun lähipiiri, en lähde esittelemään itseäni tai tai mitään sen suuntaista. Tämä blogi on olemassa vaan sen ajan kun olen täällä Itävallan Verditz-vuorella tekemässä harjoittelua Blue Mountain Hotelissa ja sitä varten, että kaikki tärkeät (tai muuten vaan uteliaat) ihmiset voi lukea mun kuulumisia ja pitää yhteyttä helpommin. 

Lähdin matkaan toissapäivänä (ma 1.7.) neljältä aamuyöstä. Ensin äippä heitti mun Pirkkalan lentokentälle, josta mulla lähti klo 7.15 lento Riikan kautta Müncheniin. Tunnelmat ennen turvatarkastukseen ja lähtöportille astumista olivat aikas hämmentyneet. En voinut uskoa että oli jo aika lähteä, tämä harjoittelu oli tuntunut koko ajan niin kaukaiselta asialta. Pakollisen (pikkiriikkisen!) lähtöitkun jälkeen fiilis kuitenkin kääntyi vahvasti plussan puolelle ja lentokoneeseen istuttuani oli hyvä jännitys päällä.

Koneen vaihto Riikassa ja lento Müncheniin menivät ilman kommelluksia, mutta Münchenin päässä hommasin itseni mielenkiintoiseen tilanteeseen, kun menin taksitolpalle, jotta pääsisin Münchenin päärautatieasemalle (n. 50 km päähän). Ulkona oli pitkä jono samanlaisia kermanvärisiä, taksikyltillä varustettuja farmari-Mersuja, mutta ainoastaan yhdessä oli kuski sisällä. Loput taksikuskit (vaikka ei ne kyllä sillä hetkellä miltään kuskeilta näyttäneet, koska niillä ei ollut mitään työpukuja päällä) seisoivat ringissä, polttivat röökiä ja puhuivat kovaan ääneen. Jostain syystä se joukkio ei oikein herättänyt luottamuksen tuntua mussa, joten mä marssin sen yhden taksin luo, jossa oli kuski sisällä. Kysyin kuskilta että puhuuko se englantia ja se vastasi että kyllä puhuu. Sitten mä esitin asiani sille ja se sanoi, että tottakai se vie mut sinne, mutta kyseli kovasti että miksi mä haluan tulla juuri sen kyytiin ja jotain muuta epämääräistä. Mä hieman kummastelin sen reaktiota, mutta en sitten sen kummemmin ajatellut asiaa. Sitten kun me oltiin lastaamassa mun megapainavaa matkalaukkua sen taksin takakonttiin joku toinen mies, jolla on radiopuhelin ja huomioliivi tulee huitomaan ja huutaa jotain saksaksi. Sitten ne kävi jonkun epämääräisen väittelyn sen mun taksikuskin kanssa, jonka jälkeen tämä toinen tyyppi sanoi mulle tosi tylysti että "You must take the first taxi. This is not acceptable!". Sitten se nosti mun laukun sieltä takakontista ja osoitti sitä jonon ekaa taksia, jossa oli nyt kuski. Pikkusen pisti ärsyttämään toi, koska ei se ole minun homma lähteä nykimään ketään hihasta että "hei voitko tulla istumaan tohon taksiis että mä pääsisin rautatieasemalle" joten mä sit tiuskasin sille miehelle että "how to hell should i know that, there were no one driving the first taxi!". Sitten mä kiitin sitä toista taksikuskia ja menin siihen "oikeaan" taksiin, jonka kuski ei puhunut sanaakaan englantia ja jonka taksin lämpötila oli ehkä -2 celsiusta ilmastoinnin takia. Mut pääsin kuitenkin perille München Hauptbahnhofille ja olihan se ihan siistii kiitää 170km/h autobahnilla ekaa kertaa elämässä! :D

Junamatka Münchenista Villachiin oli paras ikinä! Istuin melkein koko matkan yksin sellasessa 6 hengen kopissa ikkunapaikalla. Alkumatkassa mun kanssa istui sellanen mukava, 35-vuotias Anders (muistaakseni), jonka kanssa me juteltiin pitkät pätkät mulle läheisistä asioista, kuten hevimetallista (erityisesti Iron Maidenista), moottoripyöräilystä ja Saksan maantieteestä. Jossain vaiheessa mun kanssa istui myös 3-henkinen venäläisperhe ja joku saksalaisukko, jonka jalka oli murtunut, mutta niiden kanssa en kauheesti löytänyt jutun juurta. Mutta se ei kyllä haitannut pätkääkään, koska pystyin keskittymään paremmin maisemien ihasteluun. KAIKKIEN tulisi mun mielestä ainakin kerran elämässä tehdä tollanen junamatka Alppien läpi! Ihan mielettömät maisemat, harmi etten oikein voinut ottaa kuvia siinä. Täytyy yrittää tulla takaisin Suomeen samaa reittiä ja ottaa silloin paaaaaaaaaaaljon kuvia.

Mun bloggaajan vaisto sanoo, että tässä kohtaa pitää painaa tota "Julkaise"-nappulaa, ettei mahdolliset lukijat kaikkoa heti alkumetreillä :D Lupaan, että jatkossa a) jutut on parempia b) kuvat TODELLAKIN on parempia.

Tschüs! <3