Kuka ikinä keksikään hipaisunäytön...

Hallo!

Jooo elikkäs mulla ei ole ollut tietokone käytössä perjantain jälkeen, koska jostain syystä tää ei enää yhdistänyt nettiin ollenkaan. Tänään sitten Paulin kanssa äherrettiin tän kimpussa ja selvisi, että tuossa näppäimistön yläpuolella on tollasia kivoja hipaisunäppäimiä, joista yksi kytkee langattoman ominaisuuden päälle tai pois päältä ja mä olin tietty huitaissu sitä jossain vaiheessa. Hienoa. Muutenkin mulla on lievästi sanottuna ollut ongelmia tekniikan kanssa, koska kameran ja tietokoneen takkuilun lisäksi mä tavallaan hajotin myös mun puhelimen :D Tai kyllä se vielä toimii ihan hyvin, mutta siitä vaan irtosi semmonen isohko pala. Täytyy turvautua jesariin ja pikaliimaan jossain vaiheessa.

Huh mua hengästyttää henkisesti jo nyt, koska tiiän että tästä on tulossa toooooosi pitkä teksti. Viidessä päivässä on kerennyt tapahtua vaikka mitä. Ei kyllä pitäisi ääneen valitella, että ei pääse tekemään töitä, koska nyt on sitten tullut huhkittua jo turhankin paljon. Perjantaina meillä oli siis hieman kiireisempi ilta ravintolan osalta, ja Paul opetti mulle perus baarijutut eli oluen kaatamisen (oon luonnonlahjakkuus!) ja esitteli viinivalikoimaa ja niin pois päin. Mun ei tarvinnut vielä tarjoilla pöytiin, mutta ilta kului ihan mukavasti baarin ja keittiönkin puolella. Joskus yhdentoista aikaan Alisha hätisti mut nukkumaan, koska lauantaina mun piti herätä 7:ltä auttamaan sitä aamupalan laittamisessa. Sain just ja just ponnistettua itseni ylös ajoissa ja aamupalan jälkeen alkoi hullu siivousrumba huoneissa, koska ne olivat melkein kaikki olleet käytössä perjantai-lauantaiyönä. Siivosimme pitkälle iltapäivään asti vaikka mä aloin olla aika valmista kauraa jo joskus puolen päivän aikoihin. Onneksi mulla oli taas vapaata klo 18 asti.

Perjantaina illallisella me puhuttiin eri kansallisuuksista ja kulttuurieroista ja en oo kyllä pitkään aikaan nauranut niin paljon kun sillon. Mä kerroin Silvialle, Paulille ja Alishalle, että me suomalaiset ollaan todellisuudessa enimmäkseen aika rumia ja lihavia ja välinpitämöttämiä meidän ulkonäöstä. Kukaan ei uskonut mua, mutta ne lupas joku päivä käydä Suomessa tarkistamassa asian. Paulilla ja Alishalla on ollu ilmeisesti melkein 20 eri harjoittelijaa/apulaista täällä ja ne on nähnyt jos jonkin laista hiihtäjää. Ne esimerkiksi kertoi jostain iranilaisesta tai irakilaisesta 22-vuotiaasta jannusta, joka oli avoimesti kertonut niille, että kotona se aina istuu semmoseen omaan syöttötuoliin ja antaa oman äitinsä syöttää ruokaa sille niinkun pienenä. SIIS MITÄ?! :D Toinen tyyppi ketä ne aina muistelee on joku argentiinalainen matemaatikko, jolta meni 1,5 tuntia vaihtaa pussilakana. Lisäksi mulle kerrottiin, että italialaiset ei peseydy ja puolalaiset murustaa eniten syödessä. Kuulin myös ekaa kertaa, että Alishan vanhemmat on kotoisin Tanskasta, ja että Alishan isä on puoliksi indonesialainen tai jotain. Olinkin jo aiemmin ihmetellyt sen ulkonäköä, mutta nyt sekin salaisuus selvisi. Siis ei sillä että Alisha olisi jotenkin oudon näköinen, mutta sillä on tosi erikoiset silmät jos niitä kattoo tarkemmin.



Lauantai-iltana mä pääsin ekaa kertaa kunnolla tarjoilemaan. Mun ekat asiakkaat oli joku tanskalaisperhe ja kaikki meni tosi hyvin, paitsi en kyllä osannut vastata niitten kysymyksiin Itävallasta ja tästä alueesta. Mut mä selitin niille, että oon ollut täällä vasta viikon ja sitten me puhuttiin mun harjoittelusta ja muista tutummista aiheista :D Lauantainakin meillä oli ihan suht paljon ravintola-asiakkaita, mutta ne tuli kaikki siinä joskus klo 19 jälkeen, joten ilta oli pulkassa jo joskus klo 21. Siitä ilta jatkui sitten perinteisesti juomisen ja biljardin peluun merkeissä, tosin mä en jaksanut pelata vaan lähdin nukkumaan ajoissa.

Tarjoilija.

Tarjoilija kaatamassa olutta.

Tarjoilijan asu meidän ruokalistan mukaan :D

Sunnuntaina nukuin tyylikkäästi pommiin ja siivosin tosi paljon. Ei muuta.

Maanantaina oli tosi kiva päivä. Heräsin vähän aikaisemmin kuin normaalisti ja siivosin tosi nopeasti pari huonetta. Sen jälkeen mulla oli virtaa vaikka kuinka paljon (tod. näk. siksi että söin Nutellaa aamupalalla :D) ja sää oli mitä mahtavin, joten päätin patikoida alas Afritziin ja mennä rannalle. Paul neuvoi mulle reitin joka kestäisi "vain 30 min" ja antoi vielä kartan mukaan varmuuden vuoksi. No, eihän se reissu ihan putkeen mennyt. Kaikki ketkä tuntee mut tietää että mulla on kanan suuntavaisto, ja nytkin tiesin vain että suunta on alaspäin. En vieläkään ole varma missä kohtaa mä eksyin, mutta lopputulos oli, että mulla meni n. 1h15min päästä Afritz-järven rannalle ja mä saavuin kylään ihan eri suunnasta kuin olin ajatellut. Ja mä tosiaan LUIN sitä karttaa! Muka. :D Anyways, olin siinä klo 14 aikaan rannalla ja siellä oli porukkaa kuin pipoa! Löysin Silvian sieltä väkijoukosta ja otin mukavan vaaka-asennon melkein kahdeksi tunniksi. Tulos: Olin aika tosi punainen siinä vaiheessa kun lähdettiin kävelemään takaisin Verditziin, tosin lähinnä varmaan pitkästä kävelyreissusta johtuen. Alempana on vähän kehno kuva mun maanantai-illan värityksestä. Yöllä oli tosi kivualiasta nukkua selällään, mutta iho on toistaiseksi pysynyt kiinni ja nyt toi alkaa etäisesti muistuttaa rusketusta! Myös käsivarret on ottanut ihan mukavasti väriä joten ehkä mä sittenkin näytän syyskuussa siltä, että oon ollut kesän muualla kuin Suomessa. Myös Paul, Alisha ja Silvia ovat kehuneet mun väritystä, koska kuulemma vielä viime viikolla olin niin valkoinen, että auringonsäteet heijastu musta ja kaikki mun vieressä olevat ois ruskettunut jos oisin mennyt rannalle.

Eksyessä löytää hyviä kuvauspaikkoja. Tässä kai Feld am See.

                             

Surkea kuva, mutta siis illalla tuo selkä oli n. 50x punaisempi.

Maanantai-iltana meillä oli muutaman pöydän verran porukkaa illallisella ja mä otin pari tilausta. Silloin mulla tuli myös eka (pieni) yhteenotto näitten muiden kanssa. En oikein enää ees muista mikä se tilanne tarkkaan ottaen oli, mutta jotenkin Silvia tuli vähän liikaa mun "tontille", josta johtuen yhden pöydän asiakkaat sai ruokansa ihan eri aikaan, ja mulla meni hermot, ja loppujen lopuksi mulla paloi kiinni vielä Alishaankin, kun se sattui sanomaan jotain tyhmää siinä tilanteessa. Mä koitin imaista sen kiukun vaan sisään ja olla niin kuin ei mitään, mutta ilmeisesti onnistuin siinä surkeasti, koska Paul ja Alisha kysyivät asiasta ja me käytiin sitten sellainen mukava kehityskeskustelu. Ne sanoivat mulle, että otan turhaan pulttia niin pienestä asiasta ja mä taas sanoin niille, että toi on niin pieni virhe että se olisi ollut helppo välttää ja että mä en tykkää siitä, että muhun ja mun osaamiseen ei luoteta. Hetken aikaa oli vähän kireä tunnelma baarin ja keittiön puolella, mutta sitten Paul pyysi meidät kaikki keittiöön juomaan snapsit ja kehu meitä ja jutteli muuten mukavia, ja jotenkin se tilanne sitten laukes eikä mua suututtanut enää siinä vaiheessa kun menin nukkumaan.

Eilen päivällä ei tapahtunut mitään ihmeellistä, olin vain jostai syystä TOSI kuitti ja huoneitten siivouksessa tuntui menevän ikuisuus. Iltapäivällä mä kävin pienellä kävelylenkillä, vaikka mun lihakset olikin ihan sika kipeet maanantain patikoinnista. Tuossa ehkä kilometrin päässä on semmonen älyttömän hieno alppityylinen (vaikka kaikkihan nää on) talo tyhjillää oottamassa, että joku ostaa sen, koska sen entinen omistaja kuoli tässä joskus, ja mä kattelin sitä ja päätin että vielä joskus mä omistan semmosen täällä jossain. En saanut otettua siitä kuvaa koska kännykän akku oli lopussa, mutta otan vielä joskus ja laitan tänne.

Näköjään kannatti maanantaina antaa suoraa palautetta, koska eilen ennen illallista Paul ja Alisha ilmoittivat, että mä olisin illan vastaava tarjoilija ja Silvia olisi vain baarin puolella ja auttaisi tarvittaessa. Ja mä tykkäsin! Taaskin meillä oli vain jotain 6 pöytää illallisella, koska alkuviikosta on aina hiljaisempaa, mutta kyllä se silti ihan työnteolta tuntui. Kaikki asiakkaat oli supermukavia ja olin vähän yllättynyt siitä, miten hyvin mä pystyin englanniks rupattelemaan niille niitä näitä, vaikka jännitän sitä aika paljon. Kaikki tuntuvat huomaavan heti, että en ole mistään täältä päinkään ja kyselee, että miten ihmeessä oon päätynyt tänne asti harjoitteluun. Sain myös kutsun tulla Hollantiin töihin heti kun olen valmistunut! Musta tuntuu että Alisha ja Paul huomasivat, että olin enemmän elementissäni tuolla asiakkaitten kanssa kuin baarin ja tiskikoneen välillä, koska sain tosi hyvää palautetta mun asiakaspalvelutaidoista. Varmaan jatkossa me hoidetaan tää tarjoilu Silvian kanssa vuoropäivinä, paitsi silloin kun tupa on täynnä jolloin molempien on juostava tuota salin ja baarin väliä. Ilta loppui aika perinteiseen tapaan, eli loppusnapsit keittiössä (tällä kertaa Jekkua jäädytetyistä shottilaseista) ja biljardin peluuta kerhohuoneessa. Mä MELKEIN voitin Alishan, mutta en sitten kuitenkaan. Mutta se sanoi että pelaan aika hyvin aloittelijaksi :D

Tänään heräsin taas vähän aikaisemmin ja söin jättiaamiaisen, johon kuului taas sitä Nutellaa, koska ilmeisesti tuolla tavalla herään parhaiten ja mulla riittää energiaa pitemmäksi aikaa. Tänään oon pessyt tiskejä, viikannut pyykkejä, siivonnut  yhden huoneen ja tehnyt yhden huoneen servicen (mulla ei ole hajuakaan miten tuo sanotaan suomeks :D) eli tämä aamu oli vähän kevyempi kuin normaalisti. Lounaaksi Paul grillasi meille vaikka mitä herkkuja, oli ribsejä ja kanaa ja hampurilaisia. Musta tuntuu että syön tänään korkeintaan yhden omenan enää. Aamulla oli tosi hieno keli, mutta nyt ulkona sataa ja illalla pitäisi ukkostaa ja sataa vielä enemmän, eli ulos en ollut ainakaan menossa. Illasta tulee kuulemma tosi hiljainen, joten me varmaan pelataan vaan tosi paljon bilistä ja korttia. Oon opettanut Silviaa pelaamaan paskahousua ("shit pants"), mut jotenki se ei vaan hiffaa sitä jujua, että ne kakkoset kuuluu pitää itsellä niin kauan kun pystyy, joten mä voitan aina. (Toi pelin nimi muuten antaa kuulemma tosi hyvän kuvan meistä suomalaisista :D Mut Alisha pyysi mua tekemään suomenkielisen arvostelun Trip Advisoriin, koska nää haluais tänne muitakin vieraita, kun tanskalaisia ja hollantilaisia, joten ehkä ne ei pidä meitä IHAN hulluina.)

Huomenna mulla ja Silvialla on koko päivä vapaata, ja mä ainakin lähden Villachiin kiertelemään kauppoja ja haistelemaan suurkaupungin (= Jyväskylän kokoinen) meininkejä. Täytyy yrittää päivitellä kuulumisia vähän useammin nyt kun nettikin taas toimii, koska oli tosi vaikea muistella näin jälkeen päin mitä minäkin päivänä on tapahtunut. Tänään tuli ekan kerran vähän ikävä Suomeen, kun selasin Facebook-päivityksiä viime viikonlopulta ja kaikki hehkutti Ruisrockia ja muuta. Oishan se Macklemore maistunut mullekin... Mutta täytyy kehittää jotain muuta mukavaa. Nyt en jaksa enää kirjoittaa eikä kukaan jaksa lukea joten moikka ensi kertaan! :D Lopussa vielä kuvia huoneesta 24 mun puunauksen jälkeen. Kaikki huoneet on erilaisia ja toi on varmaan hienoimmasta päästä.